sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Chicks and chips - rapeat kananugetit

Olen joskus aikaisemminkin hehkutellut japanilaisen korppujauhon, pankojauhon, erinomaisuutta. Lopputulos paistamisen jälkeen on erinomaisen rapea. Pankojauhoa käytän ihan tavallisen kotimaisen korppujauhon omaisesti myös lihapullissa. Kakkuvuokaa en ole leivittänyt, toiminee varmaankin myös siinä. Murukoko on tavallista korppujauhoa suurempi, joten kakun pinta ei luultavasti ole ihan yhtä tasainen.

Pankojauhokylpyyn pääsivät eräs päivä kanan fileesuikaleet. Kevyt suolaus, pyöräytys pankojauhoissa ja öljyyn porisemaan. Luultavasti olisin voinut suorittaa myös vehnäjauho-kananmunaleivityksen, mutta tällä kertaa nopeus voitti. Uunissa kypsiksi tirisi kaupan ranut.

Nugetit ja ranskalaiset voi syödä sellaisenaan tai dippien kera.

- - - - - - - - - - - - - -

tarvitset:

n. 400 g kanan fileesuikaleita
suolaa
3 dl pankojauhoa

mietoa rypsiöljyä uppopaistamiseen

ranskalaisia


Mausta kanan fileesuikaleet kevyesti suolalla. Pyöritä yksi kanasuikale kerrallaan pankojauhossa ja aseta sivuun.

Kuumenna öljy kattilassa. Voit testata öljyn kuumuutta puisella hammastikulla: jos öljy alkaa kuohua tikun ympärillä, on se riittävän kuumaa.

Paista nugetit öljyssä kypsiksi. Kypsiä ovat, kun pinnan väri on kauniin kullanruskea.







sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Mojitojuustokakkua? Si, señor!

 Alkanutta kesää juhlittiin mojiton makuisella juustokakulla. Miten voisinkaan kuvailla tätä namipommia niin, että se tekisi jollain tavalla oikeutta herkulliselle kokonaisuudelle? Jos pidät limestä- toimii. Jos pidät mintusta- toimii ihan varmasti. Jos rakastat mojitoja- kakku on sinulle!


- - - - - - - - - - - - -


tarvitset:

½ pkt Digestive keksejä (tai vähän reilummin jos haluat kakkuusi hiukan reunoja)
150 g voita

2 dl kuohukermaa
1 prk mascarponejuustoa
2 kananmunanvalkuaista
1 rkl tomusokeria

3 limen kuori
3 limen mehu
2 rkl ruokosokeria
1-2 rkl tuoreita vahvan mintun lehtiä hienonnettuna
4 liivatelehteä
(loraus hyvää rommia)

1 lime ja mintunlehtiä koristeluun


Hienonna keksit ja sulata voi. Sekoita voisula keksimurun joukkoon ja taputtele  seos pohjaksi irtopohjavuokaan. Nosta hetkeksi kylmään jähmettymään.

Vaahdota kerma. Vatkaa kananmunanvalkuaiset ja tomusokeri kovaksi vaahdoksi. Notkista mascarponejuustoa hetki ja yhdistä aineet kevyesti käännellen yhteen.

Laita liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Raasta limen vihreä kuori hienoimmalla raastimen terällä. Purista mehu kattilaan, lisää ruokosokeri ja rommi. Anna seoksen lämmetä kuumaksi ja sekoita että sokeri liukenee. Poista kattila liedeltä ja lisää lopuksi joukkoon limenkuoriraaste ja hienonnettu minttu.

Puriste liivakoista ylimääräinen vesi pois ja sekoita limesokeriseoksen joukkoon. Nosta pieni määrä kerma-mascarponeseosta joukkoon ja sekoita hyvin. Yhdistä limeseos varovasti käännellen lopun vaahdon joukkoon.

Kaada seos digestivepohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Mintun maku tasoittuu kakkuun, kun malttaa antaa kakun maustua seuraavaan päivään.







torstai 5. kesäkuuta 2014

Rahkaisa raparperistrudel


En ole vielä päässyt minnekään raparperivarkaisiin, joten kauppahallin tiskistä hain muutaman varren. Miten rakastankaan raparperin pilkkomista ja sen tuoksua! Lapsena tiedettiin yksi ja ainoa (se oikea!) tapa syödä raparperiä. Straight up, raakana. Jos muistettiin tai ehdittiin, pyydettiin mummua antamaan sokeria kuppiin mihin raparperiä vielä dippailtiin. Lapsuuden kesät. Raparperiä ja tikkuja jalkapohjissa, happy days!






- - - - - - - - - - -






tarvitset:



6 oksaa raparperiä
(tai jos käytössä on vähemmän raparperiä, kuten minulla, kuutioi mukaan muutama pieni omppu)
1 dl hillosokeria
loraus sitruunamehua
1 tl kardemummaa



1 prk maitorahkaa
1 kananmuna
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria



1 pkt filotaikinaa ja kananmunaa voiteluun
tomusokeria




Nosta filotaikina huoneenlämpöön sulamaan.



Valmista rapaperitäyte. Leikkaa rapaperi paloiksi ja nosta kattilaan hillosokerin kanssa. Lirauta mukaan tilkka sitruunamehua. Keittele kunnes raparperi alkaa päästää nestettä ja vähän pehmenee. Lisää tässä vaiheessa omenakuutiot jos sinulla sellaisia on.



Kun raparperi ja mahdolliset omput ovat pehmeitä, lisää joukkoon kardemumma.

Sekoita maitorahka, muna ja sokerit yhteen.



Aukaise filotaikinalevyt. Nosta yksi levy sivuun. Levitä päällimmäisen kerroksen päälle rahkatäyte ohuelti. Nostele rahkaseoksen päälle valutettu raparperi-omenaseos. Kääri rullalle käyttäen kolmea ylintä filokerrosta. Nosta kääritty rulla takaisin itseäsi päin ja kääri loput kerrokset mukaan. Älä tee tiukkaa pitkoa, vaan tee löysä ja ilmava, mahdollisimman ryppyinen käärö. Nosta strudelirulla uunipellille. Asettele lopuksi sivuun nostamasi filolevy rullan päälle oikein löyhästi ja ruttuisesti. Näin saat rapean kuoren strudelillesi.



Voitele pinta munalla ja tupsuttele reilusti tomusokeria päälle, sokeri karamelisoituu uunissa.



Paista kääröä keskitasolla ensin 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, laske lämpö 175-asteeseen ja anna paistua vielä toiset 10-15 minuuttia.



Ennenkuin leikkaat strudelia, anna sen hetki jäähtyä, täyte asettuu.



Tarjoile jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.












keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Mehevät perunarieskat

Herkulliset ja nopeat perunarieskat syntyvät näppärästi ylijääneestä perunamuusista. Mielestäni parhaimman lopputuloksen rieskalle saa, kun käyttää oikeista perunoista tehtyä muusia eikä jauheversiota. Makeahko ja mehevä rieska on todella nopea valmistaa, ellei sitten tee pottumuusia juuri tätä ihanaa tapausta varten.

Itse tuntuma taikinaan on sormimuistissa, tarkkoja mittoja tähän ei ole valitettavasti antaa. Taikina syntyi noin neljästä desistä perunamuusia, parista desistä vehnäjauhoa ja pitkästä lorauksesta kermaa. Jauhon määrän arvioin siten, ettei taikinamassa ole vaivatessa tahmeaa, vaan ennemminkin siitä muodostuu pehmeä pallo. Taikinaa ei kuitenkaan saa tehdä liian kuivaksi. Lopuksi taikina vielä aateloidaan ja pehmennetään lorauksella hyvää kermaa. Ripaus suolaa voi olla tässä vaiheessa vielä paikallaan.

Muotoile taikinasta pieniä rieskasia pellille ja paista 200-asteisessa uunissa, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.






keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Siken silakkapihvit tilli-kaprisvoilla

Tervehdys, pitkästä aikaa! Blogi ei ole unohtunut. Kevät on ollut hurjaa kiirettä töiden ja opintojen kanssa. Tällä välin olen muistanut kuvata muutamia keittiössä syntyneitä herkkuja tietäen, että jossain vaiheessa palaan ruokakuvien pariin ja saan ne tänne esille.

Eilen oli aikaa katsella päiväsaikaan ruokaohjelmia ja parahultaisesti Sikke loihti niin herkullisen näköisiä silakkapihvejä, että oli ampaistava vielä samana päivänä kauppaan! Pieniä muutoksia tein ohjeeseen sitä mukaa mitä korvaavia aineksia kotoa löytyy. Täytyy sanoa että tuli mehevimmät koskaan syömäni silakkapihvit.






























Tarvitset:

30 silakkafileetä
3 munaa
4 dl maitoa
1 dl sinappia (Dijon)
suolaa ja pippuria

tilli-kaprisvoi
50 g voita
4 rkl tuoretta tilliä hienonnettuna
3 rkl kapriksia (itse käytin kapriksen marjoja joita hieman hienonsin)
ripaus suolaa jos voi on vähäsuolaista

leivitykseen
1 dl ruisjauhoja
1 dl pankojauhoa (japanilainen korppujauho, mutta tavallinenkin korppujauho käy)


Sekoita maito, munat, mausteet ja sinappi hyvin yhteen. Huuhtele silakkafileet ja kaada munamaitoseokseen marinoitumaan tunniksi.

Valmista maustevoi. Sekoita tilli, kaprikset ja suola voihin ja sekoita.

Nostele silakkafileet nahkapuoli alaspäin työtasolle ja täytä toinen puoli maustevoilla. Aseta toinen filee päälle ja aseta toinen silakkafilee kanneksi nahkapuoli ylöspäin.

Sekoita ruisjauho ja pankojauho keskenään. Leivitä silakkapihvin jauhoissa ja paista voissa pannulla kullanruskeiksi.

Kaveriksi sopii uudet perunat ja tillillä ja ruohosipulilla maustettu kermaviilikastike.




maanantai 10. maaliskuuta 2014

Crème brûlée ja mansikka-mangosalsaa

Tämä ranskalainen klassikkojälkiruoka valmistuu helposti. Ohje on yksinkertainen, mutta hätiköidä ei saa. Pehmeän makean crème brûléen seuraksi tein sopivan kirpeän mansikka-mangosalsan. Maut sopivat kivasti yhteen ja lämmin crème brûlée ja kylmän kohmeinen hedelmäsalsa tekivät vielä suloisen lisän jälkiruokaan.


- - - - - - - - - - - - - -


Tarvitset:

2 dl kuohukermaa
1 ½ dl (täys)maitoa
½ vaniljatanko tai reilusti vaniljaa myllystä
40 g sokeria
3 munankeltuaista
(ripaus hyvää suolaa)

ruokokidesokeria

kourallinen pakastettuja mangokuutioita ja muutama mansikka
loraus sitruunamehua ja ripaus sokeria


Lämmitä uuni 150-asteeseen. Valmista vesihaude. Laita crème brûlée-vuuat syvälle uunipellille. Laske pellille vettä, kunnes vedenpinta on puolessa välissä vuokaa.

Riko munat ja erottele keltuaiset kulhoon. Mittaa sokeri ja sekoita sokeria ja keltuaisia varovasti yhteen. Seoksen ei tarvitse muodostaa vaahtoa vaan riittää että sokeri liukenee keltuaisiin. Voit lisätä pienen ripauksen hyvää suolaa joukkoon.

Mittaa kerma ja maito pieneen kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet. Lisää tanko ja siemenet myös kattilaan. Kiehauta seos nopeasti muutaman kerran sekoittaen.

Anna seoksen hetki jäähtyä. Kaada kerma-maitoseos keltuaisten joukkoon. Sekoita vispilällä rivakasti. Kaada seos nokalliseen kannuun ja täytä vanukasvuuat seoksella.

Aseta pelti uunin alaosaan ja anna kypsyä 50-60 minuuttia.

Kun vanukkaat ovat valmiita, nosta pienet vuuat varovasti vesihauteesta jäähtymään. Anna niiden jäähtyä huoneenläpöisiksi.

Sirottele päälle ohuelti ruokokidesokeria ja kuumenna sokeria pienoispolttimella (eli tohottimella) kunnes sokeri sulaa ja saa kauniin värin.

Valmista salsa. Kuutioi pakastimesta nostetut mangokuutiot pieniksi n. sentti kertaa sentti kuutioiksi. Huhtele mansikat ja kuutioi. Mausta sitruunamehulla ja sokerilla. Nostele kylmää salsaa lämpimän crème brûléen päälle.






tiistai 25. helmikuuta 2014

Daim-suklaa

Mantelimaidosta jäi runsaasti mantelipurua tai mantelijauhetta. Kuivasin mantelijauheen uunissa ja suljin sen lasipurkkiin odottamaan myöhempää käyttöä. Desin verran mantelia sain kuitenkin jo menemään kotitekoiseen Daimiin. Täytyypä sanoa että vetää vertoja kaupan suklaalle, niin hyvää siitä tuli! Rapsahtava kinuski sai aavistuksen parempaa ja paahtuneempaa makua omassa kattilassa. Lopputulos oli.. koukuttava.


- - - - - - - - - - - -


Tarvitset:

3 rkl voita
3 rkl tummaa siirappia
1 dl sokeria
1 dl mantelijauhetta
1 rkl kaakaojauhetta

150 g maitosuklaata


Sulata paksupohjaisessa kasarissa voi. Lisää perään loput aineet maitosuklaata lukuunottamatta.

Sekoita seosta koko ajan miedolla lämmöllä 20-30 minuuttia, kunnes kinuskimassa alkaa kiinteytyä ja irtoaa kattilan reunoilta.

Kaada massa leivinpaperin päälle ja levitä rivakasti ohueksi levyksi. Huomioi että karkkimassa jähmettyy nopeasti.

Sulata suklaa vesihauteessa ja levitä jäähtyneen levyn päälle. Leikkaa tai taita paloikisi.






keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Chiavanukas

Chia on vienyt sydämeni ihan täysin. Chiansiemenissä itsessään on hyvin mieto maku (mieheni mukaan se maistuu jauhoille, ja allekirjoitan tämän). Siemeniä voi lisätä sellaisenaan mm. juomiin, leipätaikinaan ja puuron päälle. Uusi juttu minulle on valmistaa chian siemenistä vanukasta. Vanukas tekeytyy nesteen kanssa koostumukseltaan sopivaksi kun sen antaa lepäillä jääkapissa yön yli. Aamulla sitä saakin jo herkutella sellaisenaan tai hedelmäsalaatin kaverina. Kokeilkaa rohkeasti. Miedon makuinen vanukas kaipaa seurakseen reippaita makuja, joten pakastemarjat tai hedelmät saa hupenemaan nopeasti vanukkaan kaverina.


- - - - - - - - - - - -


tarvitset:

2,5 dl mantelimaitoa
3 rkl chian siemeniä
1 tl hunajaa
ripaus himalajansuolaa

Sekoita kaikki aineet kannelliseen purkkiin tai rasiaan. Ravista. Nosta jääkaappiin tekeytymään noin 12 tunniksi.




Vanukas säilyy jääkaapissa muutaman päivän.





tiistai 18. helmikuuta 2014

Mantelimaito

Vielä en ole täydellistä hurahdusta kokenut pähkinä- ja siemenmaidoista. Halusin kuitenkin kokeilla mantelimaidon valmistusta ja ainakin vähän hurahtaa tietoisesti terveellisemmän ruokavalion puolelle.

Mantelimaitoa käytetään tavallisen maidon tavoin. Erityisesti se sopii henkilöille keillä on maitoallergia. Mantelimaito on täyteläisen pehmeää, pähkinäisen makuista ja raikasta. Sellaisenaan maku voi olla tylsä, mutta sekaan on helppo lisätä makuaineita: vaniljansiemeniä, muutama chai-teen lehti tai appelsiininkuoriviipale. Mantelimaitoa voi sujauttaa smoothien joukkoon, kahviin.. minne ikinä keksitkään sen sopivan. Itsetehty mantelimaito säilyy kylmässä kolme päivää. Mantelimaitoa voi myös pakastaa ja näin käyttää myöhemmin.

Ennakoi mantelimaidon valmistuksessa 12-24 tunnin liotusaika manteleille.


- - - - - - - - - - - -


Mantelimaito

tarvitset:

2,7 dl kuorellisia luomumanteleita
7,5 dl kylmää vettä


Liota manteleita 12-24 tuntia kunnes ne ovat oikein pehmeitä. Kaada mantelien liotusvesi pois ja huuhtele ne hyvin.

Kaada mantelin blenderiin tai riittävän isoon kulhoon mikäli käytät sauvasekoitinta. Kaada joukkoon vesi ja anna surista usean minuutin ajan.

Siivilöi seos tiheäreikäisen siivilän läpi ja painele lusikalla mantelimaito kulhoon. Itse käytin puhdasta harsokangasta, jonka läpi pusersin maidon kulhoon.





Mantelimaidosta jää mantelipurua, joka on helppo käyttää uudelleen. Levitä kostea mantelipuru leivinpaperille ja kuivata 100-asteisessa uunissa alatasolla reipas tunti. Mantelijauhetta voit käyttää leivonnaisiin, taikinoihin, leivitykseen, smoothiejuomiin, puuroon, mysliin.. tai sekoita mantelijauhetta muutamaan ruokalusikalliseen hunajaa ja ota suihkuun mukaan. Nopea kuorintavoide on valmis. Huomasin myös puristellessani mantelimaitoa harson läpi, että kädet tuntuivat sen jälkeen ihanan pehmeiltä! Jos mantelimaitoa jää yli ja et keksi sille käyttötarkoitusta, hiero sitä käsiisi ja käsivarsiisi ja huuhtele lopuksi vedellä.


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Juhlalounas Maikkulan Kartanossa

Helmikuun alussa juhlistimme appeni pyöreitä vuosia juhlalounaalla Maikkulan Kartanossa. Maltoin jopa räpsäistä kuvat ennen syömistä jokaisesta annoksesta, mikä on mielestäni hyvä suoritus- jopa minulta! Kuvat ovat puhelimesta. Kuvien laatu on mitä on.

Olemme perheeni kanssa jo vakioasiakkaita. Tanssimme mieheni kanssa häitämme Maikkulan Kartanossa vuonna 2010 ja sen jälkeen joka vuosi käymme siellä syömässä joko äitien- tai isäinpäivälounaan. Ruoka on aina äärimmäisen herkullista, erityisesti lammasruuat, joita suosittelen lämpimästi tilaisuuden tullen maistamaan.

Juhlalounas oli katettu seurueellemme Lohikellarin rakennukseen. Ylimmästä kerroksesta oli upeat maisemat lumisen Oulujoen yli. Pelkästään jo miljöö ja kaunis kattaus vanhoine pitsiliinoineen oli elämys.

Alkupalaksi tarjoiltiin paahdettua punajuurta ja vuohenjuustomoussea. Lisäksi annoksessa oli herkullinen porkkana-sipulivinaigrette, rucolaa ja pinjansiemeniä. Äärimmäisen ihana aloitus aterialle.




Pääruokana oli poron sisäfilettä, kaarnikkakastiketta, savuporokermaperunoita ja paahdettuja juureksia. Maikkulan Kartanoon poro tulee Utsjoelta asti. Liha oli täydellistä: kypsyys, pehmeys, kastike.. kaikki!




Jälkiruuaksi nautimme crème brûléen hillojen kera. Koostumus oli pehmeän hytisevä ja sokerikuorrutus rapsahti juuri niinkuin kuuluukin. Mainio lopetus upealle lounaalle.




Miten sitä ihminen voikaan olla niin pyörryksissä syötyään mahansa täyteen hyvästä ruuasta. Kolmen ruokalajin (onnistunutta) ateriaa ei kovin usein tule syötyä, ja silloin kun sellaista saa, (vielä toisen valmistamana) on nirvana hyvin lähellä.



sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Täydellisen patongin salaisuus

Siskoni oli piilottanut pukinkonttiin patonkipellin! Jau! Olinko hiukan mielissään! Tämän taikinan ohje riittää loistavasti kolmeen patonkiin ja näin ollen myös yhdelle patonkipellille.

Uudenvuodenpöytään valmistin valkosipulipatonkeja. Tämä ohje on mahtava. Leivän koostumus on sopivan sitkeä, kuohkea ja patonki pinnalta myös ihana rapea.


- - - - - - - - - - - - -

Tarvitset:


5 dl kädenlämpöistä vettä
1 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
1 tl sokeria
3 rkl öljyä
n. 11-12 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja

väliin
n. 200 g voita
ripaus sormisuolaa
3-4 valkosipulikynttä

voiteluun
1 keltuainen, loraus vettä


Lämmitä uuni 225 asteeseen. Nosta voi pehmenemään huoneen lämpöön.

Mittaa kädenlämpöinen vesi kulhoon ja sekoita joukkoon kuivahiiva, sokeri ja suola. Anna liueta hyvin. Lisää joukkoon 2 dl jauhoja ja sekoita hyvin. Peitä kulho leivinliinalla ja anna taikinajuuren kuplia 10-15 min.

Sekoita juuri kerran varovasti ja ala lisätä jauhoja. Lisää lopuksi öljy. Vaivaa taikinaa kunnes taikina irtoaa sormista ja kulhon reunoilta. Taikina saa olla mieluummin pehmeää kuin liian tiivistä tai kovaa.

Anna kohota vedottomassa paikassa liinan alla reilu tunti. Ota taikina hyvin jauhotetun työtason päälle ja jaa taikina kolmeen osaan. Kauli taikinapalat soikeiksi levyiksi. Raasta tai purista valkosipulin kynnet pehmeän voin joukkoon ja mausta hyvällä suolalla, sekoita.

Levitä valkosipulivoita ohuelti kaulitun taikinan päälle. Rullaa taikina löysähkölle rullalle. Suihkauta patonkipellille vuokasprayta (tai pyyhkäise oliiviöljyllä). Patongit valmistuvat hyvin myös leivinpaperin päällä. Nosta rullatut patongit levylle. Anna leipien kohta puoli tuntia liinan alla.

Voitele kohonneet leivät keltuais-vesiseoksella. Tee terävällä veitsellä patonkien pintaan muutamia viiltoja.

Paista 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Patonki saa kauniin kultaisen värin ja on parhaimmillaan uunikuumana.




sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vaniljajäätelöä kookoskeksimurun ja kirpeän limekastikkeen kera

Racletteillallisen päätti simppeli jälkiruoka. Vaniljajäätelö voi olla tylsää, mutta sitä saa tuunattua monella eri tavalla mieleisekseen. Juuri koskaan en syö vaniljajäätelöäni sellaisenaan. Aina kuppiin eksyy kaveriksi kuningararhilloa, marjoja, pipareita tai muita keksejä.

Karibialainen fiilis ikäänkuin salaa hiippaili jälkkäriin kookoksen ja limenmaun muodossa. Ja miten hyvin jäätelössä toimikaan rapean makea kookoskeksimuru ja limetinmehusta keitetty superkirpeä kastike.


- - - - - - - - - - - -


Tarvitset:

Kookoskeksimuru
100 g voita
n. 2 dl vehnäjauhoja
n. 1 dl kookoshiutaletta
½ dl sokeria
ripaus suolaa

Nosta voi pehmenemään huoneenlämpöön. Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Nypi vehnäjauho, kookoshiutale, sokeri ja suola voin joukkoon. Laita vehnäjauhoa sen verran, että muruseos ei jää voisen kosteaksi, mutta ei jauhoisen kuivaksikaan. Kun sormillasi nipistät taikinamurua, taikina jää muotoonsa.

Jätä muruseokseen isompia sattumia. Paahda kookoskeksimurua leivinpaperin päällä uunin ylätasolla. Seuraa murun kypsymistä, siirtele ja kääntele muruseosta paiston aikana.

Kookoskeksimuru on valmista, kun se on kauniin kullan väristä. Jäähdytä keksimuru ja pakkaa tiiviiseen rasiaan.


Kirpeä limekastike
4 limetin mehu
½ dl vettä
1 rkl glukoosisiirappia
1 rkl (tai enemmän) sokeria
hyppysellinen limetin raastettua kuorta

Mittaa aineet limenkuoriraastetta lukuunottamatta kattilaan ja anna kiehua sopivan miedolla lämmöllä. Anna mehun keittyä kasaan kunnes se on noin puolet sen alkuperäisestä määrästä. Lisää lopuksi raastettu lime.

Kaada valmis siirappi jäähtymään lasiin. Limesiirapin väriä voi tehostaa tipalla vihreää elintarvikeväriä.

Voit valmistaa siirappia myös sitruunoista, veriappelsiineista tai greipistä.




torstai 2. tammikuuta 2014

Uuden vuoden vastaanottoa raclettegrillin äärellä

Raclettegrilli nostettiin kaapista liian pitkän tauon jälkeen tositoimiin. Ja mikä olisi parempi tilaisuus, kuin uuden vuoden vastaanotto ystävien kera!

Raclette on sveitsiläinen täysrasvainen juusto, mutta myös ruokalaji. Raclette juontaa juurensa sveitsiläisten karjapaimenien luokse. Iltanuotiolla he sulattivat juustoa ja kaapivat sulaneen juuston leivän päälle. Aikojen saatossa raclette on saanut nykyisen muotonsa ja raclettea voi valmistaa kotikeittiössä raclettegrillillä.

Kovin sveitsiläistä meillä ei itse tarjottava ollut, hillosipulit ja suolakurkut puuttuivat, mutta tilalla oli paljon paljon muuta loistavaa paistettavaa. Raclette onkin siitä loistavaa syötävää että ruuan saa koota täysin omien mieltymyksiensä mukaan. Raclettejuusto on herkullista, mutta herkemmän sen tuoksu voi säikäyttää. Mieheni oli varannut voimakkaan raclettejuuston kaveriksi rasvaista kolmen maidon juustoa ja chiligoudaa. Hyviä juustoja nekin raclettepannulla tiristymään. Mitä rasvaisempaa, sen parempaa.




Raclettepöydästämme löytyi seuraavia herkkuja:
alla lautasella vasemmalta oikealle: schwarzwaldin kinkkua, chorizoa ja Tapolan Tulikeppejä
kesäkurpitsaa ja munakoisoa
rouskuvaa vihersalaattia
kirsikkatomaatti-basilikasalsaa




Naudanpaistia ohuina siivuina ja lihan kanssa korealaisvaikutteista bulgogikastiketta.




Sulaneet juustot oli kiva kipata uunissa kypsennettyjen ja kanaliemessä uineiden perunoiden päälle.






Kyytipoikana tarjoiltiin valmistamaani valkosipulipatonkia. Ruoka oli herkullista ja sitä oli todellakin riittävästi! Jos grilliä ei tänä talvena viritetä syystä tai toisesta uudelleen, kesällä se voisi toimittaa ulkosalla grillin virkaa vaikkapa pienissä kesäjuhlissa.

Jälkiruokahan menee tunnetusti (ainakin meillä rouvasystävän kanssa) eri massuun, niin silti jälkiruokaakin mahtui perään kunnioitettava kulhollinen. Tästä jälkkäristä lisää myöhemmin! Ja niin masut pullollaan herrasväki kaasutteli kaupungille katsomaan ilotulituksia.

Kiitos menneestä vuodesta lukijoille, kommentoijille, blogikollegoille ja ystäville! Herkkua vuotta 2014!