maanantai 7. tammikuuta 2013

Voisilmäpullat ja niiden hillotäytteiset kaverit

Laskiaiseen on hyvä ottaa pieni varaslähtö vaikkapa vain pullanleivonnan merkeissä. Tästä nöllistä taikinaa tein kolmenlaista pullaa: voisilmäpullia, aprikoosimarmeladilla täytettyjä korvapuusteja ja mustikkakierteitä. Ja tällaiselle pullahiirelle valmiiden pullien testimaistelu kävi vallan mainiosti päivän ateriasta.

Joululahjaksi saamani Le Creusetin valurautapata on osoittanut jo lyhyessä ajassa korvaamattomuutensa meidän keittiössä. Sen lisäksi että padassa valmistuu niin perinteisemmätkin ruuat karjalanpaistista erikoisempaan sukiyakiin, valmistuu padassa mitä helpoimmin myös pullataikina. Valurauta varaa itseensä lämpöä ja taikinan nostatus käy kuin tanssi! Lämmitin padassa hellalla maidon noin 40 asteiseksi ja sekoitin maitoon hiivan, munan ja sokerin. Aloin lisäämään jauhoja suoraan pataan ja taikinan alustaminen kävi näppärästi. Kansi päälle ja kohoamaan. Lämpöinen kattila nostatti taikinan hetkessä.


- - - - - - - - - - - - -


Tarvitset:

5 dl maitoa
1 muna
2 dl sokeria
1-2 rkl kardemummaa
1 ½ tl suolaa
50 g tuorehiivaa tai 2 pss kuivahiivaa
13-15 dl vehnäjauhoja
200 g pehmeää tai sulatettua voita

margariinia tai voita, hienoa sokeria


Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi (42 asteiseksi). Sekoita maitoon ensin hiiva ja anna liueta. Sekoita joukkoon muna, sokeri, kardemumma ja suola.

Aloita jauhojen lisääminen ensin voimakkaasti vatkaten. Kun seos muistuttaa paksua velliä, aloita taikinan alustaminen käsin. Lisää jauhoja kunnes taikina on pehmeää ja kimmoisaa. Lisää pehmeä tai sulatettu voi ja alusta kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista.

Peitä ja anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Leivo taikina pyöreiksi pulliksi, kohota. Paina pullien keskelle syvennys, lisää koloon nokare voita ja 1/3 tl hienoa sokeria. Voitele munalla ja paista 225 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.





Puolesta taikinaa tein voisilmäpullia ja neljäsosasta aprikoosipuusteja ja mustikkakierteitä. Aprikoosipuusteihin levitin paistonkestävää aprikoosihilloa ja mustikkakierteisiin pakastemustikoita ja hillosokeria. Mustikkaversiot nostelin rullina paperivuokiin.




Taikina onnistui mielestäni erinomaisesti ja pullat kohosivat hyvin. Lopputuloksilla herkutellaan vielä hetki ennenkuin hyökkään toisen taikinan kimppuun ennen laskiaista.

5 kommenttia:

  1. Ei ole pullan voittanutta! Meillä uppoavat parhaiten korvapuustit ja leeta, mutta ei irvistellä muillekaan viritelmille. Pulla kuin pulla, nam! Onpa loistava sulla tuo taikina-astia :) Minä lykkään taikinakulhon aina mikroon ja paiskaan oven kiinni perässä. On vedoton paikka, ja taikina lähtee hyvin nousukiitoon. Eikä siis mikroa laiteta pöhisemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli kerrankin kokeiltua jotain erilaista, vaikka puustit on myös oma suosikkini. Leeta oli itselleni uusi sana kun Ouluun aikoinani muutin, ihmettelin että mistä nuo ihimiset oikein puhuu. Toinen sana mitä en tajunnu oli mutkin, eli edestakaisin. Tässä asiaa vähän aiheen vierestä. ;)

      Poista
    2. Mutkin :)) Enpä ole tullut ajatelleeksi, että se olisi jotenkin kummallinen sana! Se taitaa olla muiden mielestä yhtä outo kuin "pahki".

      Poista
  2. Heip, täällä toinen pullahiiri ilmoittautuu. Itselläkin on pata, ei ihan valurautainen, vaan kannellinen pata kuitenkin, joka käy sekä hellalle, että uuniin. Tosi harvoin tulee käytettyä, mutta tuo niksihän sopisi taikinan tekoon. Mieltä jäi kuitenkin kaivertamaan, kun kirjoitit, että lämmitit maidon 42 asteiseksi ja laitoit siihen hiivan. Käytitkö tuorehiivaa (joka muistaakseni vaatii hieman vähemmän lämpöä), vai kuivahiivaa (jonka minä yleensä sekoitan pieneen osaan jauhoja)? Mutta pääasia, että taikina ja pullat onnistuivat. Tämä tekisi viikonloppuna pullaa, jookosta? Ja ne toiset sitten söisin sen.
    Kiitos muistutuksesta, ihan oikeesti, että pulla on parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kun jätit kommenttia! Tuorehiivalle todellakin riittää vähän haaleampi lämpötila, oiskohan 37 asteinen ihan riittävä. Kuivahiivaa saakin sitten herätellä eloon vähän väkevämmillä lämpötiloilla. Kuivahiivan käytöstä on kahta koulukuntaa, sekoitus nesteeseen tai jauhoihin. Minä teen sen jälkimmäisellä tavalla, ehkä vain siksi että paketin ohje niin sanoo. Mutta Kotiruoka-kirjassani kuivahiivan voi myös sekoittaa nesteeseen. No, samapa se miten sen tekee jos vain saa taikinan kohoamaan. Tuo 42 asteinen voi olla tuorehiivalle ärtsy lämpötila, mutta pata ja maito lämpeni kunnolla ja lämpö ei aivan heti päässyt haihtumaan harakoille. Hiiva ei mielestäni tykännyt tässä tapauksessa huonoa ja taikina onnistui loistavasti. Hups, tuli itsekkin puolivahingossa harrastettua kokeellista keittiötä. Tämäkin siis tullut nyt testattua! :) Ehdottomasti viikonloppuna pullaa. Ja se tuoksu mikä jää leijailemaan paiston jälkeen, AH!

      Poista